Laiska töitään laskee. Jotta tajuaisin vähän paremmin miten rajallista on aika ja mihin se kuluu. Tämä ei ole turha ulottuvuus, tästä koostuu elämä.
Kaveri nakkasi eilen haasteen, johon tulin innolla uppoutuneeksi. Häämusiikkia nelikymppiselle rokkimorsiamelle. Kasarimuistot imivät tietysti mukanaan, mutta loppujen lopuksi nämä kaksi tuoreempaa kotimaista ovat suosikkejani:
Soittivat Bittersweetiä joskus spinningissä ja kylmät väreet valtasivat koko hikisen ja väsähtäneen kropan loppunosteessa. Aijjaijjai nam! Spinning miellyttikin minua juuri siksi, että saattoi antaa musiikin viedä. Montakohan kertaa siellä on elämän aikana tullutkaan käytyä... neljä?
Katsoin telkkaa: 1½ h (Serranon perhe)
Söin illalla: kaalilaatikkoa (pakasteesta, hyväminä!), puolukkahilloa, dominokeksejä, jugurttikarkkia
Tajusin:
- Poden ehkä syyllisyyttä tv:n katselusta ja siksi syön telkkarin ääressä. Tulen levottomaksi siitä, että huomaan olevani tässä ja nyt katsomassa espanjalaista saippuaa, enkä tekemässä jotakin Elämää Suurempaa ja Todella Hyödyllistä. Serranon perhe ei kyllä ole syyllistymistä ansainnut vaan suokkari ja ehdottomasti worthy.
Muistin:
- Voisin alkaa taas virkkaamaan ruudun ääressä.
keskiviikkona 20. elokuuta 2008
torstaina 14. elokuuta 2008
Kaalilaatikko!
Kaalilaatikkokokeilun tuloksena oli kasa tiskiä, kaalinpaloja lattialla ja - voilá! - kaalilaatikoksi tunnistettava mössö, joka ehkä kaipasi hieman suolaa (unohdin maistaa), mutta oli kuitenkin ihan tunnistettavan makuinen. Mitä seuraavaksi?! innostuin jopa kysymään.
Entinen mieheni on rempseä ruuanlaittaja. Hänen otteitaan kopioiden muunsin kaalilaatikko-ohjetta mieltymysten ja sattumusten mukaan.
Kaalilaatikko
4-6 annosta
1 dl riisiä
1 l vettä
1 kasvisliemikuutio
1-1 ½ kg kaalia silputtuna
1 sipuli hienonnettuna
400 g jauhelihaa
reippaasti paprikajauhetta
meiramia
3 rkl omenasosetta
(suolaa olisi pitänyt laittaa tai toinen liemikuutio)
Piti huijata itseni toimeen. Tsekkaan ne ainekset... Otan vain tarvittavat astiat esiin... No leikkaan kaalin, en muuta... Sama silputa sipulikin. Tunsin vähän väliä tarvetta palata turvallisesti koneen tai kirjan ääreen, mutta ymmärsin tauon naurettavuuden. Mitä taukoa ihminen kaipaa mitattuaan riisin? No mietintätaukoa moisen holtittoman toiminnan päätteeksi!
Tietysti yritin mahduttaa kaalit leikkuulaudalle, johon ne eivät mitenkään olleet mahtumassa. Otin liian pienen kattilan ja jouduin likaamaan toisenkin. En kuitenkaan värkännyt sipulin ja kaalin kanssa iäisyyksiä pohtien mikä on silpun oikea koko.
Olin aikoinani kaveriporukan kasvissilppumestari. En uskaltanut tunkea hellan ääreen. Istuin ja pilkoin kurkut, tomaatit ja valkosipulit pienen pieniksi, tasakokoisiksi neliöiksi. Tai mitä vaan muut, asiaan paremmin vihkiytyneet, halusivat. Mai ääs. Pala, silppu, kuutio ja raaste on sopivaa sellaisena kuin minä sen haluan tehdä. (Olen edistynyt.)
Ruuanlaitto tuntui kaoottiselta. Kaikki ne astiat, kaikki ne vaiheet. Ja kaikki ne synkattavat vaiheet! Silti kaipasin sivutoimintoja! Pois se minusta, että keskittyisin yhteen asiaan kerrallaan tai pitäytyisin yhdessä tehtävässä kahta minuuttia kauempaa.
Entinen mieheni on rempseä ruuanlaittaja. Hänen otteitaan kopioiden muunsin kaalilaatikko-ohjetta mieltymysten ja sattumusten mukaan.
Kaalilaatikko
4-6 annosta
1 dl riisiä
1 l vettä
1 kasvisliemikuutio
1-1 ½ kg kaalia silputtuna
1 sipuli hienonnettuna
400 g jauhelihaa
reippaasti paprikajauhetta
meiramia
3 rkl omenasosetta
(suolaa olisi pitänyt laittaa tai toinen liemikuutio)
Piti huijata itseni toimeen. Tsekkaan ne ainekset... Otan vain tarvittavat astiat esiin... No leikkaan kaalin, en muuta... Sama silputa sipulikin. Tunsin vähän väliä tarvetta palata turvallisesti koneen tai kirjan ääreen, mutta ymmärsin tauon naurettavuuden. Mitä taukoa ihminen kaipaa mitattuaan riisin? No mietintätaukoa moisen holtittoman toiminnan päätteeksi!
Tietysti yritin mahduttaa kaalit leikkuulaudalle, johon ne eivät mitenkään olleet mahtumassa. Otin liian pienen kattilan ja jouduin likaamaan toisenkin. En kuitenkaan värkännyt sipulin ja kaalin kanssa iäisyyksiä pohtien mikä on silpun oikea koko.
Olin aikoinani kaveriporukan kasvissilppumestari. En uskaltanut tunkea hellan ääreen. Istuin ja pilkoin kurkut, tomaatit ja valkosipulit pienen pieniksi, tasakokoisiksi neliöiksi. Tai mitä vaan muut, asiaan paremmin vihkiytyneet, halusivat. Mai ääs. Pala, silppu, kuutio ja raaste on sopivaa sellaisena kuin minä sen haluan tehdä. (Olen edistynyt.)
Ruuanlaitto tuntui kaoottiselta. Kaikki ne astiat, kaikki ne vaiheet. Ja kaikki ne synkattavat vaiheet! Silti kaipasin sivutoimintoja! Pois se minusta, että keskittyisin yhteen asiaan kerrallaan tai pitäytyisin yhdessä tehtävässä kahta minuuttia kauempaa.
keskiviikkona 6. elokuuta 2008
Kaalilaatikko
Kaalilaatikko. Eikö kuulostakin viattomalta? Laitetaan kaalilaatikkoa ruuaksi. Mitä siitä tulee mieleen?
Disclaimer. Seuraava purkaus on vinksahtaneen pään rajoittuneita ajatuksia, eikä ole tarkoitettu loukkaukseksi tavallisia ihmisiä, äitejä, kaalilaatikon laittajia eikä ruskeaa kohtaan. Oikeasti tiedän, että kaikki nämä ovat hyviä ja toimivia valintoja elämässä. Siitä huolimatta:
Kaalilaatikko. Ei, ei, ei kaalilaatikkoa. Eihän?
Lämmitetyn kaalin kammo on aikapäiviä sitten kaikonnut, enkä ole turhan tarkka huushollini hajuistakaan. Kaalilaatikko on ihan ok. Ihan ok ei vain ole ihan ok ja kaalilaatikon laittaminen on… no… luuserihommaa?
Ei meillä edes laitettu kaalilaatikkoa usein, mutta taloudellinen arkiruuan laitto, tylsän arkiruuan syöminen, sähkövalo ja ruskeat lautaset… Kaalilaatikon laittaja on perheenemäntä. Perheenemäntä on perheenemäntä pakosta. Aliarvostettu, turhautunut. Jopa alistettu. Ei käytä mausteita. Tylsä, rajoittunut, tietämätön. Jumissa. Pakosta. Kaalilaatikko on vain kaalilaatikkoa. Ruokailu on tylsää. Perhe on ikävä. Pakko leijuu ruokapöydän yllä. Ateria on ankea. Mutta tavallinen. Ruoka on polttoainetta. Pitää tankata, muttei liikaa.
Jos laitan kaalilaatikkoa, olen menettänyt pelin. Kuinka ankeaksi elämäni paljastuukaan kaalilaatikon myötä. Ruskeaksi. Pohjaan palanutta siirappia, keitetyn kaalin lemua. Hehkulampun valo. Puolukkasurvoksen hapan maku.
Pimeys astuu kotiini kaalilaatikon myötä. Ei minustakaan paljoon ollut. Ja kaalilaatikko on niin tylsää, niin jokapäiväistä. Harvinaisen arkipäiväistä. Pitäisikö elämän olla yhtä juhlaa ja lauantaita pizzoineen ja karkkipusseineen? Miksi aina pitäisi olla lauantai? Miksi keskiviikko-ilta tuntuu niin pimeältä?
Entä jos syön koko kaalilaatikon? Koko nelihenkisen perheen annoksen?
Disclaimer. Seuraava purkaus on vinksahtaneen pään rajoittuneita ajatuksia, eikä ole tarkoitettu loukkaukseksi tavallisia ihmisiä, äitejä, kaalilaatikon laittajia eikä ruskeaa kohtaan. Oikeasti tiedän, että kaikki nämä ovat hyviä ja toimivia valintoja elämässä. Siitä huolimatta:
Kaalilaatikko. Ei, ei, ei kaalilaatikkoa. Eihän?
Lämmitetyn kaalin kammo on aikapäiviä sitten kaikonnut, enkä ole turhan tarkka huushollini hajuistakaan. Kaalilaatikko on ihan ok. Ihan ok ei vain ole ihan ok ja kaalilaatikon laittaminen on… no… luuserihommaa?
Ei meillä edes laitettu kaalilaatikkoa usein, mutta taloudellinen arkiruuan laitto, tylsän arkiruuan syöminen, sähkövalo ja ruskeat lautaset… Kaalilaatikon laittaja on perheenemäntä. Perheenemäntä on perheenemäntä pakosta. Aliarvostettu, turhautunut. Jopa alistettu. Ei käytä mausteita. Tylsä, rajoittunut, tietämätön. Jumissa. Pakosta. Kaalilaatikko on vain kaalilaatikkoa. Ruokailu on tylsää. Perhe on ikävä. Pakko leijuu ruokapöydän yllä. Ateria on ankea. Mutta tavallinen. Ruoka on polttoainetta. Pitää tankata, muttei liikaa.
Jos laitan kaalilaatikkoa, olen menettänyt pelin. Kuinka ankeaksi elämäni paljastuukaan kaalilaatikon myötä. Ruskeaksi. Pohjaan palanutta siirappia, keitetyn kaalin lemua. Hehkulampun valo. Puolukkasurvoksen hapan maku.
Pimeys astuu kotiini kaalilaatikon myötä. Ei minustakaan paljoon ollut. Ja kaalilaatikko on niin tylsää, niin jokapäiväistä. Harvinaisen arkipäiväistä. Pitäisikö elämän olla yhtä juhlaa ja lauantaita pizzoineen ja karkkipusseineen? Miksi aina pitäisi olla lauantai? Miksi keskiviikko-ilta tuntuu niin pimeältä?
Entä jos syön koko kaalilaatikon? Koko nelihenkisen perheen annoksen?
sunnuntaina 22. kesäkuuta 2008
Hengittämällä happea
Saippuoistakin voi oppia!
Serranon perheessä hengiteltiin palleahengitystä. Kokeilin. Ihmeellinen happi avasi keuhkot ja levisi elimistöön! Olenko enegiaton hapenpuutteen takia?
Jokunen vuosi sitten lääkäri arveli, ettei hengenahdistukseni ole mitään astmaa tai allergiaa vaan johtuu ainoastaan siitä, että hengitän liian pinnallisesti. Näin se kai sitten tosiaan on. Nyt ymmärrän myös miten minun pitäisi hengittää.
Että tällainen(kin) perustaito voi olla ihmiseltä hukassa... Epäilemättä läskimahalla on osuutensa vääristyneen hengitystavan synnyssä...
Serranon perheessä hengiteltiin palleahengitystä. Kokeilin. Ihmeellinen happi avasi keuhkot ja levisi elimistöön! Olenko enegiaton hapenpuutteen takia?
Jokunen vuosi sitten lääkäri arveli, ettei hengenahdistukseni ole mitään astmaa tai allergiaa vaan johtuu ainoastaan siitä, että hengitän liian pinnallisesti. Näin se kai sitten tosiaan on. Nyt ymmärrän myös miten minun pitäisi hengittää.
Että tällainen(kin) perustaito voi olla ihmiseltä hukassa... Epäilemättä läskimahalla on osuutensa vääristyneen hengitystavan synnyssä...
torstaina 19. kesäkuuta 2008
...etanan vauhdilla
...bensan hinntaa protestoivan etanan vauhdilla. Matka etenee.
En ole juurikaan kiinnittänyt huomiota laihduttamiseen tai oikeiden ruokailutapojen oppimiseen. Terapeutti on välillä antanut minulle ravintoon liittyviä tehtäviä:
- valmista kunnollinen päivällinen
- pizzaa vain kahdesti viikossa
- korkeintaan 150 g karkkia päivässä
- syö niin paljon karkkia kuin sielu sietää mutta vain työmatkalla
- terästä aamupalaa pellavan siemenillä, kuivatulla sokerijuurikkaalla tms.
- syö rasvatonta, maustamatonta jugurttia ja vaihtelevia hedelmiä
Ja kyllä minä olen välillä noudattanutkin ohjeita (karkkineuvojen noudattaminen on ollut ylivoimaisesti vaikeinta ja heikkotasoisinta), mutta sitten taas unohtanut. Tyystin.
Kun elämään tulee (vähänkään) jotakin isompaa kuviota, lakkaan kiinnittämästä huomiota syömiseen ja muihin elämäntapoihini. Karkaan jonnekin pään sisälle suunnitelmiin ja muutoksen odottamiseen. En keskity, enkä ole läsnä, tietoinen.
Hämmästyn sitten, että miten on mahdollista että edellisestä blogipäivityksestä on kulunut yli kolme kuukautta! Minähän vain vähän aina siirsin päivittämistä. Koko ajan oli kyllä aikomus.
En ole juurikaan kiinnittänyt huomiota laihduttamiseen tai oikeiden ruokailutapojen oppimiseen. Terapeutti on välillä antanut minulle ravintoon liittyviä tehtäviä:
- valmista kunnollinen päivällinen
- pizzaa vain kahdesti viikossa
- korkeintaan 150 g karkkia päivässä
- syö niin paljon karkkia kuin sielu sietää mutta vain työmatkalla
- terästä aamupalaa pellavan siemenillä, kuivatulla sokerijuurikkaalla tms.
- syö rasvatonta, maustamatonta jugurttia ja vaihtelevia hedelmiä
Ja kyllä minä olen välillä noudattanutkin ohjeita (karkkineuvojen noudattaminen on ollut ylivoimaisesti vaikeinta ja heikkotasoisinta), mutta sitten taas unohtanut. Tyystin.
Kun elämään tulee (vähänkään) jotakin isompaa kuviota, lakkaan kiinnittämästä huomiota syömiseen ja muihin elämäntapoihini. Karkaan jonnekin pään sisälle suunnitelmiin ja muutoksen odottamiseen. En keskity, enkä ole läsnä, tietoinen.
Hämmästyn sitten, että miten on mahdollista että edellisestä blogipäivityksestä on kulunut yli kolme kuukautta! Minähän vain vähän aina siirsin päivittämistä. Koko ajan oli kyllä aikomus.
torstaina 6. maaliskuuta 2008
Matka jatkuu
Ha! Täällä jälleen. Jokainen gramma minua - ainakin käytännöllisesti katsoen. Lisää ei ole tullut (ooh! ihailua, ihmettelyä ja aploodeja!). Ruokailutapani eivät enää täytä kliiniseen BED-diagnoosiin tarvittavia kriteerejä. En siltikään ole vielä itselleni hyväksi.
Työpaikka on toinen, työelämä normaalia: ei herätä negatiivisia intohimoja, eikä tunge uniin. Sain Kelan tuen psykoterapiaani. Suosittelen uupumista. En ole terapiassa siksi, että olisin tarvinnut sitä jo vuosikymmeniä sitten vaan siksi, että työkykyni oli hetken uhattuna. Pää toimii taas, se tuntuu hyvältä.
Lukaisin läpi mitä olin tänne kaivauksille kirjoitellut ja naurahdin kitkerän myötätuntoisesti. Samoja ajatuksia. Niitä samoja ajatuksia rauhottumisesta ja tietoisuudesta käyn nyt terapeuttini kanssa läpi. Olen ollut jäljillä niin pitkään, enkä kuitenkaan ole kuin vasta matkan alussa. Onneksi saan yrityksissäni apua.
Työpaikka on toinen, työelämä normaalia: ei herätä negatiivisia intohimoja, eikä tunge uniin. Sain Kelan tuen psykoterapiaani. Suosittelen uupumista. En ole terapiassa siksi, että olisin tarvinnut sitä jo vuosikymmeniä sitten vaan siksi, että työkykyni oli hetken uhattuna. Pää toimii taas, se tuntuu hyvältä.
Lukaisin läpi mitä olin tänne kaivauksille kirjoitellut ja naurahdin kitkerän myötätuntoisesti. Samoja ajatuksia. Niitä samoja ajatuksia rauhottumisesta ja tietoisuudesta käyn nyt terapeuttini kanssa läpi. Olen ollut jäljillä niin pitkään, enkä kuitenkaan ole kuin vasta matkan alussa. Onneksi saan yrityksissäni apua.
tiistaina 21. elokuuta 2007
Sokerisyyni
Lyhyesti oikaisten, sokeri ei ole hyvästä. Se nostaa verensokerin liian nopeasti aiheuttaen elimistössä stressireaktion. Ensin insuliinia, sitten kortisolia. Ja pian nopea verensokerin lasku. Raffinoitu sokeri (siis tuttuakin tutumpi valkoinen sokerimme) on erityisen nopea päästämään elimistön tasapainostaan. Stressaantunut elimistö taltioi saamansa ravinnon rasvaksi vyötärölle.
Kuviota on syytä tutkailla tarkemminkin, mutta nyt keskipäivän ratoksi pieni sokerisyyni. Rakkaalla lapsella kun on pakkauksissa monta nimeä:
Santa Maria Tikka Masala Cooking Sauce
Tavissokerin lisäksi kastikkeessa on muunnettua maissitärkkelystä. Hiilihydraattien osuus tuotteesta on 10%.
Sharwood's Madras Cooking Sauce
Samoilla linjoilla mennään kuin edellä syynätty Tikka Masala. Sokeria ja muunnettua maissitärkkelystä mausteena. Tämä kastike ei kuitenkaan ole kolmannes vispikermaa kuten Tikka Masala.
Pirkka Sweet&Sour kiinalainen ateriakastike
Hapanimelän kastikkeen imelyys tulee glukoosi-fruktoosisiirapista, jota tuotteessa on eniten veden jälkeen. Lisäksi purkista löytyy jonkun verran muunnettua perunatärkkelystä. Hiilihydraatteja 27%.
Pirkka Mexican meksikolainen ateriakastike
Täältäkin löytyy glukoosi-fruktoosisiirappia (ja muunnettua perunatärkkelystä), mutta vähemmän kuin edellisestä. Hiilihydraattia 15%
Pirkka Oriental indonesialainen ateriakastike
Glukoosi-fruktoosisiirappia on kolmanneksi eniten veden ja ananaksen jälkeen. Lisäksi sokeri on melkoisen korkealla ainesosalistalla. Myös muunnettua perunatärkkelystä löytyy. Hiilihydraatteja 22%.
Uncle Ben's Oriental Chili
Sokeri on viidentenä aineslistalla. Sitä löytyy tuotteesta enemmän kuin paprikaa! Hiilihydraatteja11,7%.
Pirkka Tomaatti-chili-pastakastike
Sokeri aloittaa mausteiden listan. Hiilihydraatteja 7,8%.
Pirkka Valkosipuli tomaattimurska (ei valmis ateriakastike)
Ei sokeria. Hiilihydraatteja 8,6%.
Näinkin pikaisen vilauksen jälkeen ymmärtää varoa ainakin hapanimeläkastikkeita... Ja jos sokerin jälkeen seuraa vielä jotakin oikeaa syötävää (eikä vain mausteita) niin ainakin pysyn purkista erossa. Pastakastikkeet ovat varmin vaihtoehto niille, jotka eivät viitsi kokata itse, mutta haluavat vältellä ylimääräistä sokeria.
Lähde:
Glenville, Marilyn. 2006. Fat Around the Middle. How to lose that bulge - for good. London: Kyle Cathie Ltd.
PS. Kiitos Solveig S:lle ja Täti Punaruskealle Rockin' Girl Blogger -tunnustuksesta. Samainen ikoni kuuluu myös molemmille teille kuten joku nopeampi olikin jo oivaltanut. :-)
Kuviota on syytä tutkailla tarkemminkin, mutta nyt keskipäivän ratoksi pieni sokerisyyni. Rakkaalla lapsella kun on pakkauksissa monta nimeä:
- Fruktoosi
- Glukoosi
- Dekstroosi
- Laktoosi
- Maltoosi
- Sukroosi
- Tärkkelys
Santa Maria Tikka Masala Cooking Sauce
Tavissokerin lisäksi kastikkeessa on muunnettua maissitärkkelystä. Hiilihydraattien osuus tuotteesta on 10%.
Sharwood's Madras Cooking Sauce
Samoilla linjoilla mennään kuin edellä syynätty Tikka Masala. Sokeria ja muunnettua maissitärkkelystä mausteena. Tämä kastike ei kuitenkaan ole kolmannes vispikermaa kuten Tikka Masala.
Pirkka Sweet&Sour kiinalainen ateriakastike
Hapanimelän kastikkeen imelyys tulee glukoosi-fruktoosisiirapista, jota tuotteessa on eniten veden jälkeen. Lisäksi purkista löytyy jonkun verran muunnettua perunatärkkelystä. Hiilihydraatteja 27%.
Pirkka Mexican meksikolainen ateriakastike
Täältäkin löytyy glukoosi-fruktoosisiirappia (ja muunnettua perunatärkkelystä), mutta vähemmän kuin edellisestä. Hiilihydraattia 15%
Pirkka Oriental indonesialainen ateriakastike
Glukoosi-fruktoosisiirappia on kolmanneksi eniten veden ja ananaksen jälkeen. Lisäksi sokeri on melkoisen korkealla ainesosalistalla. Myös muunnettua perunatärkkelystä löytyy. Hiilihydraatteja 22%.
Uncle Ben's Oriental Chili
Sokeri on viidentenä aineslistalla. Sitä löytyy tuotteesta enemmän kuin paprikaa! Hiilihydraatteja11,7%.
Pirkka Tomaatti-chili-pastakastike
Sokeri aloittaa mausteiden listan. Hiilihydraatteja 7,8%.
Pirkka Valkosipuli tomaattimurska (ei valmis ateriakastike)
Ei sokeria. Hiilihydraatteja 8,6%.
Näinkin pikaisen vilauksen jälkeen ymmärtää varoa ainakin hapanimeläkastikkeita... Ja jos sokerin jälkeen seuraa vielä jotakin oikeaa syötävää (eikä vain mausteita) niin ainakin pysyn purkista erossa. Pastakastikkeet ovat varmin vaihtoehto niille, jotka eivät viitsi kokata itse, mutta haluavat vältellä ylimääräistä sokeria.
Lähde:
Glenville, Marilyn. 2006. Fat Around the Middle. How to lose that bulge - for good. London: Kyle Cathie Ltd.
PS. Kiitos Solveig S:lle ja Täti Punaruskealle Rockin' Girl Blogger -tunnustuksesta. Samainen ikoni kuuluu myös molemmille teille kuten joku nopeampi olikin jo oivaltanut. :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
